VISIITTIKORTTEJA VALOKUVATAITEEN MUSEOSTA

Tee opetusryhmäsi kanssa retki Ruoholahden länsilinkin alikulkusillan alle, jossa on esillä pylvästarroituksina visiittikorttikuvia Valokuvataiteen museon kokoelmista. Näyttelyyn liittyvän tehtävä-materiaalin avulla voit jatkaa ryhmäsi kanssa visiittikortti-teemaa myös vierailun jälkeen. Linkki materiaaliin alla.

Valokuvan merkitys sosiaalisena ilmiönä ja esineenä muuttui täysin, kun alusvaatekauppiaasta valokuvaajaksi siirtynyt André-Adolphe-Eugène Disdéri patentoi keksimänsä kameran vuonna 1854. Disderin kameran kumouksellisuus johtui sen kyvystä ottaa jopa tusinan kuvia yhdelle lasilevylle. Lasinegatiivi vedostettiin paperiarkille, josta kuvat leikattiin toisistaan irti. Kuvia kutsuttiin visiittikorteiksi, sillä ne olivat käyntikortin kokoisia ja ne liimattiin kovalle korttipahvipohjalle, jonka yleisin koko oli 10,5 cm x 6,4 cm. Myöhemmin markkinoille tuli useisiin eri kokoihin tehtyjä kuvakortteja.

Disderin keksinnön myötä yhdellä valokuvaamokäynnillä sai itsestään monta korttikuvaa, jotka olivat huomattavasti aiempia valokuvatyyppejä huokeampia. Oma muotokuva oli nyt yhä useamman ihmisen saavutettavissa. Visiittikorteista tuli läpeensä sosiaalinen ilmiö, niitä jaettiin lähipiirille tai mielitietyille ja talletettiin albumeihin, joista tuli keskiluokkaisten kotien kiintopisteitä, muistamisen ja identiteetinrakentamisen välineitä.

Visiittikorttibuumi haastoi vanhoja käsityksiä muotokuvista. Tämä johti portinvartijuutta muistuttaviin puolustusmekanismeihin muotokuvat omaksi ilmiökseen mieltäneiltä yläluokilta. Esimerkiksi ranskalainen kirjailija Alexandre Dumas valitteli vuonna 1866, miten ennen niin arvokkaita muotokuvia jaeltiin nyt ”kuin almuja kerjäläisille”. Halveksunta ei pysäyttänyt korttimaniaa, mutta varhaisessa valokuvan historiankirjoituksessa visiittikorteista kirjoitettiin epäyksilöllisenä massailmiönä, jossa vaurastuva keskiluokka poseerasi kivikasvoisesti identtisen näköisissä liukuhihnakuvissa.

Korttikulttuuriin mahtui kuitenkin erilaisia itsensä esittämisen tapoja: mielikuvitusta, persoonallisuutta, huumoria, yhteiskuntaluokkien hämärtymistä ja toisiinsa sulautumista, kaverikuvia, kissakuvia ja ylioppilaskuvia. Vaikka usein puhutaan visiittikortin kuolemasta 1800-luvun loppupuolella, pysyivät ne Suomessa suosittuna aina 1920-luvulle saakka. Visiittikortteja valokuvataiteen museosta -näyttelyssä Ruoholahden länsilinkissä voit tutustua suurennoksiin näistä myöhäisen korttikuvaston eri ilmiöiden edustajista.

Länsilinkki on Suomen valokuvataiteen museon kokoelmien ja yleisötyön näyttelypaikka vuoden 2021 loppuun asti.